BLOGI

Takaisin

AATTEELLISUUS ON TURVANNUT KANSAKUNTAA – ENTÄ KUN SE KADOTETAAN?

maaliskuussa 2017

Kansalaisyhteiskunta rakentui vuosien 1850–1939 aikana voimakkaiden ideologisten aatteiden pohjalta, joista yksi keskeinen oli kristinuskon ihanteena oleva köyhien ja päihdeongelmaisten auttaminen. Tuolloin maahamme syntyi Helsingin Vieraskoti, Helsingin Diakonissalaitos, Pelastusarmeija sekä kymmeniä muita kansalaisjärjestöjä. Samaan aikaan aikuisiin kohdistuvaa valistus- ja kasvatustyötä pidettiin erityisen tärkeänä toimintana sekä yksilön että yhteiskunnan kehittymisen kannalta. Ne voimat, jotka ovat olleet vallassa ja vaikuttamassa, ovat vastanneet kulloinkin yhteiskunnan kehittymisestä ja sosiali-saatiotehtävästä.

Tätä aiemmin kansansivistystyöstä ja aikuiskasvatuksesta huolta kantoi kirkko, tosin etupäässä edistääkseen lukutaitoa ja tukeakseen siten kristinuskon sanoman leviämistä. Tämä loi kuitenkin arvokkaan perustan kansansivistystyölle ja kansalaisyhteiskunnan nousulle. Samalla on hyvä muistaa, ettäMikael Agricola oli ennen kaikkea teologi ja Lutherin oppilas. Sanoman julistaminen koitui täten kaikin tavoin kansansivistystyön näkökulmasta kansan parhaaksi. Myöhemmin valistus- ja sivistystyön pää-vaikuttajiin lukeutuivat myös kansallisuusaatteen innoittamana antropologinen kansanperinteen kerääminen, työväenliike, nuorisoseurat sekä raittiusliikkeet. Toisen maailmansodan jälkeen kansakunnan kaikki voimavarat oli kohdennettava monimuotoiseen jälleenrakentamiseen, johon kaikki säädystä ja aatteesta riippumatta osallistuivat, ja samalla maahamme hitsautui poikkeuksellinen ”me-henki”.

1970–1980-luvuilla aatteiden voima alkoi heiketä. Taustalla olivat elinkeinorakenteen ja tuotantoteknologian muutokset ja niistä nouseva muutostarve työvoiman osaamiselle. Ideologia alkoi olla alisteista tuottavuudelle. 1980-luvun lopulta lähtien olemme eläneet markkinavetoisen ideologian aikaa. Kaiken tavoitteena on kansalaisten pitäminenkilpailukykyisinä yksilöinä. Markkinavetoinen ideo-logia on joustavaa. Keskeistä eivät siinä ole etiikka, seksuaalietiikka, uskonto tai mikään muukaan aate. Se on uinut kuin kala vedessä kaikissa kulttuureissa. Nyt, kun maamme täyttää 100 vuotta, aatteellisuus ja yhteen hitsautuminen on vain lämmin muisto. Tutut ja turvalliset ideologiat ovat vaihtuneet toisiaan vastaan taisteleviksi näkemyksiksi. Tuontitavarana USA:sta olemme saaneet täydellisen vapauden eettisetohjeet, avioliittokäsityksemme on romutettu. Perinteen säilyttäjät ovat joutuneet puolustuskannalle.

Viime aikoina on ollut nähtävissä merkkejä siitä, että kyllästymispiste on kuitenkin lähestymässä. Rajattomuus ja aatteettomuus alkavat tuoda levottomuutta ja rauhattomuutta. Myös globalisaation aiheuttamat ongelmat on havaittu. Yhteiskuntaa turvaava aatteel-lisuuskaipuu on kasvamassa. Kansakunta ja kansalaiset tarvitsevat aatteellisuutta paljon enemmän kuin nyt on tarjolla. Tämän ovat huomanneet kristityt sosiologit, mutta myös OECD ja EU ovat patistaneet Suomea ja muuta maailmaa etsimään aatteellisia ja sivistyksellisiä juuriaan uudelleen. Miksi? Jotta yhteisömme kehittyisivät turvallisiksi. Me kristityt tarjoamme edelleen hyväksi koeteltua ja turvallista uskoa Jumalaan ja hänen poikansa Jeesuksen sovitus-työhön. Samalla kristinusko tarjoaa terveet rajat elämälle, sellaiset, joissa sielu ja psyyke voivat selvitä. Me tuemme Samariassa kaikkia ihmisiä ja pidämme esillä kristinuskon sanomaan vapaaehtoisesti. Tukea saavat hekin, jotka sanovat kristinuskolle ”ei kiitos”.

 

ISMO VALKONIEMI, toiminnanjohtaja