Ukrainan sota yllätti valtaosan maailman väestöstä. Luultavasti vain suljettu piiri Venäjällä ja joissakin läntisissä tiedustelupalveluissa tiesi mitä on tapahtumassa. Tilanne aiheuttaa myös meille uuden erilaisen auttamisprojektin. Emme voi vain katsoa sivusta, kun lisääntyvässä määrin ukrainalaiset pakolaiset vyöryvät Euroopan maihin, myös Suomeen, ja kun aineellisen hädän tarve on suuri.

8.3.2022 illalla myöhään Vaalimaan rajan yli tuli neljä pakenevaa perhettä, jotka autottomina eivät tienneet mihin mennä yöksi. Avunpyyntö tuli meille Samariaan, ja toimimme välittömästi. Järjestimme heille majapaikan yhteistyöjärjestömme Vanhamoision yhteiskristillisen keskuksen Tallikirkossa, tulkkauksen ja ravintoa. Harkovassa pommitetusta talosta paenneet ihmiset pääsivät Venäjän avustuskäytävän kautta junalla Pietariin, josta he ostivat kuljetuksen Porvooseen. Järjestimme kaiken niin, että muutaman päivän päästä kuljetimme heidät pysyvämpään majoitukseen. Kaikki viranomaisasiat olimme sopineet heidän puolestaan etukäteen.

Sunnuntaina 13.3.2022 lähti suurehko avustuskuorma-auto Samariasta kohti Ukrainaa. Operaatio toteutettiin yhteistyössä Sveta Meinarda fondin (Latvia) kanssa sekä Ukrainan puolella Hyvän muutoksen seurakunnan piispan Aleksei Demidovichin, pastori Gennadi Mohnenkon kanssa. Yhdyshenkilönä on toiminut Latvian evankelisluterilaisen kirkon pappi Pavel Levushkan, joka nousi automme kyytiin Riiassa.

Autossamme oli yli 30 kuutiota tarkalleen määriteltyjä avustustarvikkeita, jotka vietiin Nikolajevin kaupunkiin Ukrainaan, noin 120 km Puolan rajasta. Täällä automme ja miehet yöpyivät. Olemme kaikessa olleet viranomaisten ja seurakuntien kanssa yhteistyössä. Jatkamme tämän kaltaisia operaatioita Ukrainaan niillä voimavaroilla, jotka meillä ja luomallamme yhteistyöverkostolla on käytettävissä. Jo tiistaina 22.3.2022 on kolmen pikkubussin kolonna menossa Krakovaan viemään avustusta ja tuomaan 20 pakolaista mukanaan. Operaation toteuttaa Samarian yhteistyöjärjestö Nauha ry Tampereelta ja itse toimin operaation koordinaattorina. Seuraavaa suurempaa hätäapua suoraan Ukrainaan suunnittelemme jo lähiviikoille. Tätä kirjoittaessani 17.3.2022 meille on saapunut 9 pakolaista Porvooseen, joita avustamme maahantuloon liittyvissä seikoissa ja järjestämme hätämajoitusta.

Budjettimme tällaiseen toimintaa on hyvin pieni ja toimenpiteisiin ryhdyttiin ilman, että asiaa on huomioitu talousarviossa tai toimintasuunnitelmissa.  Tärkein ja suurenmoisin asia ovat vapaaehtoiset ja yhteistyöjärjestöt, seurakunnat ja tavalliset ihmiset. Kaksi rohkeaa vapaaehtoista kuljettajaa ja lainaksi saatu kuorma-auto. Vakavat kriisit syntyvät ilman etukäteisvaroituksia. Meille on kuitenkin annettu Raamatussa selkeä malli, kuinka me toimimme tällaisissa tilanteissa. Meitä ei auta oikea oppi, ei uskon teologian hienot yksityiskohdat, vaan yksinkertaisesti meidän on toimittava ja tehtävä Taivaallisen Isämme tahto. Meidän ei tule myöskään vihata, eikä liiaksi politikoida. Tehtävämme on yksinkertainen. Kun me näemme avun tarpeessa olevan, me autamme voimavarojemme mukaan.

’Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.

FB38: Kirkkoraamattu 1933/38

ISMO VALKONIEMI
toiminnanjohtaja