BLOGI

Takaisin

Kahden maan kansalainen

Ihminen voi kokea itsensä kodittomaksi tai juurettomaksi, vaikka olisi syntynyt ja elänyt Suomessa. Tähän voi syynä olla lapsena tapahtunut jatkuva paikkakunnan vaihtaminen, turvallisessakin perheessä, mutta myös elämän särkymisestä johtuva turvan katoaminen. Myös päihdehaittojen aiheuttaman turvattomuuden tunne saattaa tehdä kodista ”kämpän”, paikan, joka ei tunnu kodilta. Hänen sisällään elää kaipuu kodista, paikasta, jonne voi mennä, joka on omassa hallinnassa ja jossa tuntee olonsa turvalliseksi.

Juuriltaan revittyjä ovat he, jotka ovat joutuneet pakenemaan omasta kodista sotaa, väkivaltaa tai välitöntä väkivallan uhkaa. Matkalla voi olla pakolaisleirejä, eri maita ja tuhansia vieraita kasvoja. Vihaisia ja ystävällisiä, välinpitämättömiä ja välittäviä. Asioilla on taipumusta koteloitua, jolla tarkoitan rauhoittuvaa tilannetta, joka ei välttämättä ratkea nopeasti. Maassamme on huomattava joukko ihmisiä, jotka ovat tulleet toisista maista ja kulttuureista, mutta jotka kokevat, että he ovat nyt kotona, paikassa, jossa saa olla rauhassa ilman väkivallan uhkaa.

Kristinusko sisältää myös ajatuksen kahden maan kansalaisuudesta. Me olemme maailmassa, maailman kansalaisina, mutta myös juurrutettuina ylösnousseeseen Kristukseen, Taivaan kansalaisiksi. Samoin Jeesus itse kertoo Jumalan valtakunnan olevan jo keskellämme, kasvamassa uskomme kanssa todelliseksi valtakunnaksi tämän maailman keskelle.

Kansainvälinen Open Doors -järjestö, joka toimii vainottujen kristittyjen auttamiseksi yli 60 maassa, kertoo internetsivuilla, että kristittyjä vainotaan uskonsa tähden ainakin 65 maassa, ja että yli 215 miljoonaa kristittyä kokee vakavaa vainoa. 1200 kristittyä kuoli vuonna 2017 uskonsa tähden. Näissä hirvittävissä tilanteissa elävät kristityt laittavat kaiken toivonsa Taivaan valtakuntaan, maailmanvaltakunnan vainon keskellä.

Vaikka meitä ei vainottaisikaan, me kristityt elämme kahden maan kansalaisina. Usko taivaita tavoitellen ja jalat tukevasti maassa. Tässä lehdessä Hser kertoo oman tarinansa vainotun perheen pakolaislapsena, jolla on nyt ainakin kaksi kotia, Taivaan koti ja Suomi. Antti kertoo omassa tarinassaan nuoren kamppailusta päihteiden keskeltä täysiveriseksi osallistujaksi kansalaisena.

Erämaan hiekastakin kasvaa puutarha, uskon verso nousee, Herra, lahjanasi.
Raota portti, valtakuntaan, armahda! Älä pyytävältä peitä kasvojasi!
Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa; olen kahden maan kansalainen. 
(Kaija Pipsa. Laulun Kahden maan kansalainen, 3. säkeistö)


ISMO VALKONIEMI, toiminnanjohtaja