Takaisin

Muutoksen kynnyksellä

Otsikko voi pelottaa sinua. Taasko tapahtuu jokin muutos. Kyllä. Mikään ei ole ennallaan edes sekunnin kuluttua edellisestä. Sinä olet juuri sen sekunnin verran vanhempi, maailmassa kuoli ja syntyi tuossa sekunnissa useita ihmisiä, ja tapahtui vaikka mitä. Tätä kutsutaan ajaksi, joka armotta tai armosta kulkee jotakin kohden, jota emme täysin hahmota ja jota pelkäämme. Tätä kirjoittaessani Yhdysvaltojen presidentin ääntenlaskenta on käynnissä toista päivää. Juuri nyt kukaan ei tiedä mitä varmuudella tapahtuu ja kuitenkin se mikä tapahtuu, on samakaltaista kuin on tapahtunut ennenkin. Monet pelkäävät muutosta ja toiset sitä että muutosta ei tapahdu, mutta se tapahtuu kuitenkin, tavalla tai toisella.

Muutos tapahtuu tänään, halusimme sitä tai emme. Mikään ei ole tänään täysin samoin kuin eilen, paitsi Jumala, joka sanoo, että Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Muutos on perimmältään siis aikaa, joka koskee niitä, joihin aika tekee muutoksia, kuten fyysistä maailmaamme, meitä ihmisiä, eläimiä, kasveja, erilaisia esineitä ja kaikkea materiaalista. Jos mikään ei muutu, silloin ei aika myöskään kulu, mutta Jumala on luonut meidät ja maailmamme niin, että kaikella näkyvällä ja materiaalisella maailmalla on alku ja loppu. Itse hän ei ole sidottu aikaan eikä materiaan. Hän on kaiken tämän ulkopuolella, mutta kuitenkin myös sisällä tässä kaikessa.

Raamatun Kreikan kielinen versio tuntee kolme eri merkitystä ajalle, meidän kielemme vain yhden. Ensimmäinen Raamatun aika-sana on kronos, jonka merkitys on juuri yllä kuvaamani ajan kuluminen. Toinen on aion, joka tarkoittaa jotakin pitkää ajanjaksoa, jonka Jumala on säätänyt, esimerkiksi sitä armonaikaa, jota me nyt saamme elää niin kauan kuin se kestää. Vain Jumala tietää milloin tämä ajanjakso päättyy. Kolmas on kairos, joka tarkoittaa aivan erityistä hetkeä elämässämme. Hetkeä, joka tapahtuu juuri sillä merkittävällä hetkellä. Me voimme nähdä Raamatusta, että kairoshetket ovat niitä kaikkein tärkeimpiä hetkiä elämässämme, jossa Jumala itse on läsnä ja jossa jotakin meissä muuttuu pysyvästi. Kohtaamme Pyhän, hetken lähes ymmärrämme iankaikkisuuden ja kaikki ne mittasuhteet, mitä ne voisivatkaan olla, joissa liikkuu Hän, joka ei ole sidottu aikaan, paikkaan tai jota ei aika voi edes koskettaa.

Me saatamme käyttää aikaa ja vaivaa sen ymmärtämiseksi, milloin oikean sapatin tai lepopäivän tulisi olla, milloin olisi oikea päivä viettää jumalanpalvelusta? Mahtaisimmeko me löytää jonkun salaisen hetken, jolloin olemme ymmärtäneet Jumalan aikataulun ja sen salaisuuden? Kyllä. Me löydämme Hebrealaiskirjeen 4. luvun 7. jakeesta tuon salaisuuden:

Jumala on asettanut uuden määräpäivän, »tämän päivän». Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat: – Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.

Haluan tänään vakuuttaa sinulle, että me saamme olla turvallisissa käsissä, vaikka aikamme kulkee vääjäämättä kohti tuntematonta, jossa muutokset ympärillämme ja maailmassa ahdistavat, mutta jossa on läsnä Jumala, joka sanoo olevansa Tämän päivän Jumala ja joka haluaa olla meidän turvamme ja lunastajamme.

 

ISMO VALKONIEMI
toiminnanjohtaja


BLOGI