BLOGI

Takaisin

SAMARIA 50 VUOTTA

Juuri ilmestyvässä Samarian juhlalehdessä (Samaria-lehti 3/2019) kerromme Samarian 50-vuotisesta taipaleesta haastattelemalla niitä, jotka ovat saaneet apua tai jotka ovat voineet olla sitä tarjoamassa. Saamme kurkistaa menneisyyteen, joka tuntuu joistakin kaukaiselta. Saatat kysyä itseltäsi, oliko maailma silloin erilainen kuin nyt? Pahempi tai parempi?

Toukokuussa 1969 Helsingin kaupunki teki päätöksen ensimmäisen metron rakentamisesta Suomeen. Kaupungistuminen oli voimakasta, ja tarvittiin tehokkaampia joukkokuljetusvälineitä, lisää asuntoja ja tukea sosiaalisiin ongelmiin entistä enemmän. Samaan aikaan Helsingissä muurattiin Finlandia-talon peruskiveä ja äänestyksen ikärajaa laskettiin 20 vuodesta 18 vuoteen. Omien vanhempieni synnyinseudulla Pihtiputaalla tapahtui elokuvaksikin päätynyt 8 surmanluodin traaginen tapahtuma ja Syyriassa tapahtui vallankaappaus.

Porvoossa ilman asuntoa asuvien määrä oli huomattava, ja oli hyvin tavanomaista, että keskustan roskalaatikoissa ja -katoksissa asui ihmisiä. Samoin kaatopaikoille muodostui pieniä asuinyhteisöjä. Yhden vuoden aikana juoppopidätyksiä kertyi seudulla lähes 3700 eli yli 10 jokaisena päivänä vuodessa. Poliisiviranomaiset olivat hyvin työllistettyjä tämän ongelman edessä.

Porvoon Filadelfia-seurakunnan pastori Karl-Gunnar Martinin järjestämä viiden viikon kokoussarja toi seurakuntaan myös kadunkansaa, etenkin kun kokoussarjaan liittyi myös aktiivinen katuevankeliointi. Kaikki tämä johti siihen, että Itä-Uudenmaan sosiaalilähetys perustettiin 16.6.1969, ja myöhemmin se muutettiin Krister Lindbergin ja silloisen hallituksen toimesta Samaria-Lähetykseksi ja tuttavallisemmin Samariaksi.

Kun Helsingin metro valmistui 1982, oli Samaria jo kasvanut kahden hoitokodin, kirpputorin ja Samaria Centerin kokonaisuudeksi, joka oli kyennyt tarjoamaan apuaan jo kymmenille tai sadoille apua tarvitseville. Tänään voimme puhua tuhansista, jotka kymmenissä eri toimintayksiköissä ovat saaneet apua. Samarian työ ulottuu tänään vahvasti myös maamme rajojen ulkopuolelle, erityisesti Eestiin ja Burundiin.

Mutta onko jokin perimmäinen syy, joka voidaan mainita siitä, miksi Samaria perustettiin? Mikä oli se perimmäinen motiivi? Jumala on kertonut meille, miksi maailmassa on monenlaista pahaa, mutta myös sen, miksi emme voi saavuttaa täydellistä harmoniaa täällä ajassa. Lisäksi meille on kerrottu, että Jumala taistelee pahaa vastaan ja lopulta voittaa taistelun. Jos Jumala kerran on antautunut tällaiseen taisteluun, hän on kutsunut meidät mukaan siihen työtovereina; käsinä, jalkoina, äänenä ja sydämenä. Voimme ilmaista osallistuvamme ratkaisuun johtavaan taisteluun osallistumalla siihen. Vihollinen on yhteinen, Hän, joka syöksee ihmiset epätoivoon ja tuhoon.

Sen lisäksi, että me annamme aineellista tukea, asuntoja ja tukea riippuvuuksista selviämiseen, tärkein tehtävämme on kertoa positiivisesta Jumalasta, joka on ratkaissut ongelmamme Kristuksessa, armosta joka kulkee niin alhaalla, että se tavoittaa kaikkein huonoimmassa tilanteessa olevatkin.

 

ISMO VALKONIEMI, toiminnanjohtaja